Mikan 1. Päijänteen ympäriajo 2007 (30.3.-1.4.)
Taustaa
Viimeiset kolme vuotta on tullut ajeltua KTM 450 EXC:llä, joka on pelannut loistavasti. Viime vuoden lokakuun puolessavälissä kerhoni RiMPKK (Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakopla) järjesti varttuneiden enduroleirin Räyskälässä. Paikka oli tullut erittäin tutuksi 90-luvun lopussa, jolloin kävimme tuolla enemmänkin ajelemassa kesäisin. Ajoimme viikonlopun aikana "rastikoulutuksena" enduroa mahan täydeltä. Vennon Esa SE-Bikesta oli tuottanut paikalle KTM Nordicin koeajopyörät: 250 EXC-F, 250 SX-F ja 300 EXC. Pääsin noita kaikkia kokeilemaan ja erityisesti kaksipuolikkaat tekivät vaikutuksen; ne tuntuivat kuin trial-pyöriltä 450:aan "lekan" rinnalla. Kolmisatasella en oikein tuntenut oloani kotoisaksi erityisesti moottorijarrutuksen olemattomamuudesta johtuen. Sen kanssahan joutuisi jarruttamaan takajarrullakin! Nelitahtinen 250 SX-F tuntui EXC-F:ää terävämmältä, mutta toisaalta enduromallinen 250 EXC-F meni sekin kyllä, kun sille antoi kierroksia.
Syksy meni sitten taas kerran töiden merkeissä ja niinpä vasta lunten tultua vuoden vaihteen kieppeissä mopokuume iski tosissaan ja Päitsi tuli jälleen mieleen. Löysin tuurilla tammikuun puolessa välissä motopalsta.com:in etusivulta kolme tuntia ajetun 250 EXC-F:n, jonka Motokeitaan Vesku toi lopun perin kotiin asti :) Tulipa ekaa kertaa ostettua "netistä" mopo, joka ei käynyt edes tyhjäkäyntiä ilman ryyppyä... Noh, muutamassa päivässä sain oikeat suuttimet sekä neulan ja sen jälkeen alkoi ankara harjoittelu tavoitteena Suuri Suomalainen Seikkailu. Tarkoituksena oli vastaanottaa aprillipäivänä päijännekilpi eikä mitään aprillipilaa.
Parin kuukauden aikana tuli ajettua 3-4 kertaa viikossa sekä omalla kotiradalla että mahdollisuuksien mukaan myös oudommilla radoilla. Ajoin Kurun kisaa lukuunottamatta kaikki muut talvikisat. Sijoituksetkin mukavasti paranivat (kun nopeimmat nousivat edeltä B-luokkaan...) Oma kotikisa Riihimäellä meni pipariksi, kun ketjut hyppäsivät MK 3:lla takarattaalta silmukalle eturattaan ja haarukan väliin. Eturattaan irroittamalla ja ketjut katkaisemalla sain pyörän uudelleen liikkeelle ja kisan ajettua kunnialla loppuun. 20 minuutin tasoitus oli kuitenkin vähän liikaa hyvään sijoitukseen... Eka kisa, joka tuntui joka suhteessa menevän hyvin oli Nummisten kisa. Aurinko paistoi ja vaikka välillä ajettiin vettä seisovan joen jäällä ja toisinaan savipellon kuraspoorissa, jäi kisasta tosi hyvä maku. Ekaa kertaa pääsin palkinnoillekin ja kisan kruunasi sauna, jossa sai vihtoa hiet pois puulämmitteisessä saunassa :)
Nummisten ja Vilppulan kisat antoivat esimakua Päijänteen kierrossa vastaan tulevasta kurasta. Niihin asti oli saanut ajella lumikeleillä ja tuolloin ei kauhiasti tarvitse pyörää ja ajovarusteita pestä :) Lisäksi kannot ja kivet ovat ainakin osittain piilossa. Valmistautuminen Päitsiin oli sujunut kokonaisuutena hyvin, vaikka vähän kisaa edeltävinä viikkoina pikkuflunssa ja räkätauti kuntoa heikensivätkin. Sain paljon vinkkejä eri tahoilta ja mielestäni tein valmistautumisessa likipitäen kaiken, mitä etukäteen voin. Päädyin rengastuksessa lopulta solukumeihin, joista aiemmin ei ollut mitään kokemuksia. Niinhän sitä tällaiseen kisaan kannattaa lähteä... Paras sijoitus tuntui olleen Toivonojan Topilla käytetyt iskarit. Huollon ja "endurosäädön" jälkeen pyörän ajettavuus parani huomattavasti. Topilta sain myös arvokkaita neuvoja ja mm. vähemmän avonaisen takajarrulevyn sekä takaketjunohjurin taakse asennettavan teräslevyn. Muita ei-standandardiosia olivat pakoputken suojamuovi ja suojahiilikuitu sekä Enduro Engineeringin kytkinsylinterin suojus. Eikä myöskään pidä unohtaa Niemitalon Timon Motopalvelusta hankittuja Sinisalon kahvapusseja. Ne olivat loistavat erityisesti Nurmijärven ekalla siirtymällä, joka kymmenen kilometrin pituudellaan yhtä kovassa pakkasessa olisi vetänyt sormet sopivan "sinisiksi" ennen ekaa maastokoetta... Eivätkä nuo Päitsilläkään haitanneet, vaikka lämmintä tällä kertaa riittikin.
Ennen H-hetkeä (eteenpäin)