Heikin tullessa
meikäläistä hakemaan ennen puolta
päivää
oli vielä pastat pistämättä
poskeen.
Viimeisellä viikolla söin kaksi kertaa
päivässä reilun annoksen pastaa ja Dexalin
urheilujuomaakin olin alkanut juomaan jo muutamaa
päivää
aikaisemmin. Edessä olisi kuitenkin kestoltaan vielä
pidempi
koitos kuin aiemmin juoksemani maratonit. Vaikka uni oli tullut hyvin
edeltävinä öinä, tuntui
jännitys kuitenkin
aiheuttaneen pieniä vatsanpuruja. Lavangon Baja-majassa
istuessani
pohdin, että harvemmin taitaa olla näin
lämmintä
Päitsin lähdössä, että on
ilo istua
"toimistossa".
Lähdin Päitsiin "kahden kärjen"
huoltotaktiikalla.
Omassa huoltoautossa olisi asiantuntevat ja tutut huoltomiehet
sekä varaosia ja vaatepuolta. Rutiinihuolto tulisi
yhteishuollosta. Tämä osoittautui todella hienosti
toimivaksi
ratkaisuksi. Yhteishuollon miehet Myrttisen Pasin johdolla huolehtivat
pyörän tankkauksesta ja ketjujen voitelusta.
Lisäksi
joka huollossa oli hienosti esillä purtavaa ja urheilujuomaa.
Suolakurkkua söin joka huollossa ja päivien
ehtiessä
pidemmälle söin myös banaania, rusinoita ja
suklaata.
Ekoissa huolloissa tuli vietettyä sen verran
ylimääräistä aikaa, että
AT-asemilla ropsahti
jo ekana iltana AT:tä muistaakseni seitsemän minuutin
myöhästymisistä! No, tästä
pyrin sitten
ottamaan opikseni toisena ja kolmantena
päivänä.
Kulutuksen aikainen tankkaus onnistui hyvin, koska otin kotoa valmiiksi
sekoitettua Dexalia Camelbackin juomarepussa. Lauantaina tuli
vaatimattomasti juotua kolme repullista (a reilu kaksi litraa) + joka
huoltopaikalla 1-2 mukillista urheilujuomaa eli varovaisesti arvioiden
8-9 litraa päivän kuluessa!
Kertailen tässä vähän mieleen
jääneitä tapahtumia reissuun kuluneen reilun
kahden
vuorokauden ajalta:
Lähtö

Kuva - Lavangossa 250 EXC-F odottamassa lähtöä ja 450 EXC mahdollista tarvetta varaosille

Kuva - Ennen
lähtökoroketta kiilsi sekä pyörät että
varusteet; jopa sponsoritarran näki tässä vaiheessa

Kuva - Lähtökorokkeella
MK1
- Lavanko
Eka
pätkä meni
totutellessa eikä siitä juuri
mitään muuta mieleen
jäänyt kuin että takaiskari taisi pohjata
jossain
hypyssä.
MK2
- Kerava/Sipoo
Keinukallion
entisen
laskettelurinteen mäet olivat oikein mukavia. Sen sijaan jo
Sipoon
kisasta mieleen jäänyt Sipoon pää
ei oikein
sytyttänyt. Itse asiassa kävi jo mielessä,
että jos
koko kisa tulisi olemaan samanlaista, niin olisi hyvä, jos
pyörä jotenkin hajoaisi, että saisi
keskeyttää
saman tien!
MK3
- Ohkola
Onneksi
edellisen
pätkän surkeat fiilikset pyyhkiytyivät pois
jo heti
seuraavalla. Ohkolan alku oli motocrossrataa ja sen
ympäristöä. Lopussa oli
vähän haastavampia
kohtia, mutta toisaalta myös aikas nopeaa hiekkatietä.
MK4
- Jussinkorpi
Joku
isompi kotari meni
yhdessä pellonylityksessä pehmeässä
kohdassa ohi.
Myöhemmin pätkällä olleella
pelto-osuudella kaveri
mahtoi ihmetellä, kun korkealta ja kovaa
kiertävä
pikkumopo ajeli aikas paljon suurempia kaaria mutkissa eikä
jäänyt tippaakaan. Isolla
pyörällä ei
taidakaan olla niin helppoa "avata" ;)
Mäntsälän
huolto
Aika kiire
oli vaihtaa etuvalo
ja niinpä taisi sitä AT:tä
vähän tulla
lisää. Etuvalona oli Heikin lainaama kunnon H4-umpio.
Vaihtaa
se piti, koska aiemmin päivällä
katsastuksessa oli
käynyt ilmi, että pitääkin olla
numerokilvellinen
valo lähdössä kiinni.
MK5
- Huhdanoja
Sen verran
alkoi jo
metsässä hämärtyä,
että EMX:n Xenon
osoittautui olevan loistohankinta jo tässäkin
vaiheessa.
MK6
- Nuuttila
Nuuttilassa
on tullut vuosia
sitten ajettua sekä kesällä että
talvella.
Lisäksi Lahden kisassa tuli tutustuttua kallioihin ja siihen
yhteen ylämäkeen... Nyt C ajoi
pätkän
lyhettynä, mutta olihan siinä silti mielenkiintoa
pimeyden jo
laskeuduttua. Kalliossa on se hyvä puoli, että vaikka
vettä on, niin pohjat ei upota :)
Jokimaan
iltahuolto
Kuva - Ensin
totuudenmukainen kuva olosuhteista. Huoltomiehet olivat taas kerran
fixusti sijoittaneet huoltomaton huoltoauton etupuolelle, jolloin oli
edes vähän pyörä valaistu. (c) Ulla Saloniemi.

Kuva - Heikki ojenteli tarvittavia työkaluja hymyssä suin. (c) Ulla Saloniemi.
Huollossa
jälleen
etuvalon vaihto rutiinitoimenpiteiden lisäksi. Huoltomiehet
ehtivät pesemään enimmät kurat
pois, joten eikun
pyörä yöksi Hotelli Salpauksen parkkiin ja
kotiin
koisaamaan. Salpauksen parkkialueen reunalla ollut vesiletku
osoittautui loistavaksi, sillä nyt ei tarvinnut
päällysvarusteita kotona muuta kuin kuivattaa.
Illalla
kilpailutoimistossa seuraavan aamun lähtöaikaa
tiedustellessani sain vastaukseksi, että toimiston
väkikin
mielellään ajan tietäisi... Antoivat
numeron, johon
saisi soittaa aamulla kuuden jälkeen ajan kuullakseen.
|